TAIKKARI

kuvataideterapian työhuone
Sisko Miettinen

Muutosten kautta kotiin

-sairaalan runousoppi

1. Alkupiste: erään ihmisen ja erään laitoksen kohtaaminen
2. Ajatusleikki: sairaala persoonana?
3. Saran ensimmäinen muisto: talo ja suljettu ikkuna
4. Trendikäs, muuttuva sairaala
5. Saran toinen muisto: ei sairaala ole pelottava, vaan ne omat pelot
6. Saran kolmas muisto: oma tyhjyys kuntoutuspotilaana
7. Saran neljäs muisto: laboratorion suljetut ovet, ahdistavat kellarinikkunat ja uimakopin kauneus
8. Saran viides muisto: terapiatila
9. Erkaneminen

10. Lähteet

Tämä on kertomus sairaalan muuttumisesta yhtä matkaa potilaan kuntoutumisen kanssa. Psykiatrisen potilaan pitää olla nyt vahva, kun hän taistelee tiensä ulos sairaudestaan samalla, kun koko psykiatrinen sairaala itse on kriisissä ja kutistuu, hajoaa ja leviää muualle. Terapeutti onkin seuraavalla viikolla toisessa rakennuksessa kuin nyt. Hoitotiimi on hajotettu, koostuen täysin eri ihmisistä kuin eilen. Avohoitoon kiinnittyminen vaatii miltei muulimaista itsepäisyyttä, koska motivointia ei ole aikaa kasvavalle potilasjoukolle tehdä. Tästä kaikesta huolimatta tarinamme keskushahmo Sara selvisi tällä tiellä vastaanotto-osaston psykoosipotilaasta omassa kodissa asuvaksi, vastuuntuntoiseksi nuoreksi äidiksi. Kertomus kulkee syksystä 1996 kevääseen 1999.

Kuvat: Sara       Teksti: Sisko Miettinen Luku kirjasta 'Pitkäniemen vuosisata'. Toim Pekka Kaarninen. Vammalan kirjapaino 2000. ISBN 951-667-027-X